Nummelassa Vainion linja-autossa tuli ilmi jotta olemme todella eläkkeellä kun kuljettaja otti pienemmän maksun kuin normaalisti. Iloinen yllätys kun Hesaan pääsi 6 € lipulla perille asti.
Seuraavaksi piti ostaa HKL:n lippu jolla sai matkustaa vuorokauden aikana vaikka kuinka monta kertaa eri raitsikassa,
Tässä vaiheessa Ritva eksytti minut nousemalla raitiovaunuun ja luullen jotta minäkin kerkiän siihen.
Olin juuri ottamassa kuvia avosporasta.
Eikö mitä, kun ei häntä näkynyt niin onneksi nykyään on "kännykät". Eikun soittamaan missä hän vipeltää. Kertoili; jotta nousee sitten vanhan Oopperan kohdalla pois ja odottelee kun minä seuraavalla tulisin sinne. Siellä sitten kohdattiin kuin uudet tutut.
Nykyaikaisella sporalla ajelimme eripuolilla Hesaa, jopa Jätkäsaaressa jonne ei aiemmin ole ollut kiskoja lainkaan.
Pitkän kierroksen päätteeksi poikkesimme sitten iloiseen Linnanmäkeen. Siellä oli vuosien kuluessa myös kehitystä kovin ollut. Todella rajuja vempaimia entisiin verrattuna.
Yllä oleva; pyöritti siten jotta se välillä pysähtyi ja taas jatkoi vauhdilla siten, että luuli putoovansa sieltä "länkien" välistä alla olevaan vesihautaan. Sieltä nousu sellainen n. kahden metrin vesiseinä eteen juuri ennen kuin kone pudotti istujat kohti maata.
Tässä kahden istuttavassa tuolissa vauhti oli tosi kovaa kun se kieputti joka suuntaan. Välillä pää oli kohti maata.
Päivä siinä kului joutuisasti. Onneksi aurinko paistoi ja oli lämmintä. Nummelassa kun nousimme linjurista niin vettä tuli oikein kunnolla. Onneksi oli varjot mukana ja matkaa kotiovelle vain 135 metriä.
Hauska reissu pitkästä aikaa, oli kuin ulkomailla. Kuultu keskustelu kadulla kun käytiin aivan vieraalla kiellä.