Sammutusta

Postissa saapui uusi PELASTUSTIETO lehti josta bongasin sopivan kuvan. Olen ihmetellyt näin eläkeläisenä kuinka nykyään ministeriö pohtii asioita ja tekee päätöksiä, sieltä kirjoituspöydän ääressä. Kysyisivät joskus niiltä henkilöiltä jotka tekevät sammutustyötä. Kuinka asiat pitää olla, eikä kuinka ehkä voisi olla. Käytännöstä ovat herrat kaikonneet.           

Piiroskuva: Arto Pääkkönen

"Ei, ei pojat, ei tulipaloja tällä tavalla sammuteta. Hyökätäänpä tuosta sisään niin että heilahtaa!"

"Mä kuulin ministeriön mieheltä, että aikaa on varttitunti."

"Kuka tommotti päästä suustas? Mää oon mahrottoman hämmästyny, mää oon ku klapil päähä lyötö!

VPK:n illanvietto

Lauantaina vietti Nummelan VPK:n eri osastot yhteistä illanviettoa/saunailtaa. Väkeä oli sammutusosastosta mukavasti ja veteraaneja vain 6 henkilöä. Naisosastolaisia näkyi vain 2.
Aluksi palokunnan puheenjohtaja selvitti Länsi-Uudenmaan Pelastuslaitoksen stratekia-projektin asioita.

Palokunnan puheenjohtaja ThomasWallenius

Väki nauttii tarjottavasta, Krillattua makkaraa ja useamman laista salaattia. Jokaisella oli omat juotavat.

Pelastuslaitoksen mainostaulu luentosalin kulmauksessa, korkeus n. 1,5 m.

.Tilaisuus alkoi kello 17:00 ja jatkui ties vaikka kuinka pitkään. Itse jouduin poistumaan hienosta tilaisuudesta ennen kuin ruvettiin setvimään "erityisiä" asioita.

VPK:n Kesäpäivä

Kesäpäivää vietetään 19.8.
ja juttua tulee kunhan olemme sen päivän saanut päätökseen, tämä on alkua.

Olimme tiistaina pystyttämässä katoksen kehikkoa ja jos perjantaina sataa niin vedetään pressu päälle. Talkoissa olivat Taustalla Seppo edenpänä Rami sitten Reno ja selin Jouko. Jälleen minä jäin pois kuvasta.

 Varsinainen päivän vietto:

Vihdin palokuntien Veteraanien kesäpäivän vietto alkoi todenteolla perjantaiaamulla. Saapuvilla oli kaikkiaan 27 veteraania. Vihtijärveltä 10, Vihdistä 6 ja Nummelasta11,Nyt olimme viisaampia kuin tiistaina ja jätimme autot jo aikaisemmin parkkiin. Ei ajettu sinne liukkaan nurmikon päälle. Kipinäkololla oli jo naiset laittamassa saunaa lämpiämään ja lohikeiton perunoiden kuorinnalla. 

Pääkokit Seija ja Aune, tulivat hetkeksi lieden ääreltä terassille vilvoittelemaan.

Ensimmäiseksi tulijat saivat kahvia ja sämpylää. Täytyihän sitä heti tankata jotta jaksoivat sitten suoriutua erilaisista leikkimielisistä kilpailutehtävistä.

 Tehtäviä oli viiden laista,

Näistä suorituksista sai erilailla pisteitä. Suorituksen sai tehdä kahdesti. Joten ensimmäinen kerta oli tavallaan harjoitus, siitä kyllä sai pisteet heti kotiin. Alla kuvassa ovat pinoamassa muttereita päällekkäin. Mitä useimman mutterin sai pysymään tornina, aikaa oli30 sekunttia. Paras saavutus oli yhteensä 23 kappaletta. Viisi henkilöä sai niitä pysymään yhteistuloksena yli 20 mutterin.

Kilpailut oli saatu päätökseen, niin keittiöltä kuuluikin jo käsky saapua lohikeitolle. Päivä oli pyörähtänyt iltapäivän puolelle, niin kyllä se keitto maistui. Lohikalaa oli oikein kunnolla, aina kun kauhalla rohmasi niin tuli kalaa mukaan.

Sauna kelpasi tällä kertaa vain naisille. Hyvä niin, jotta ei turhaan lämmennyt. Ruokailun jälkeen Jouko kertoili SPEK:n kuulumisia. Hän alkujaan uhkasi pitää sellaisen tunnin jutustelun mutta lyhenteli sitä jotta kuulijat eivät olisi nukahtaneet.  Kun ilmoitin seuraavaksi palkintojen jaosta, niin silmin nähden piristystä tapahtui. 
Palkinnon saajat alla.

Vasemmalta; Hannu Hampori (2p), Anna-Liisa Kykkänen (1p), Marja-Lena Landen (3p), Raili Pietilä (2p), Teuvo Silvasti (3p) 

ja Jorma Koimäki (1p).

Eila ja Anna-Liisa kuuntelevat tarkkaavaisesti Joukon tiedonantoa.

Joukon pitämää selostusta kuuntelee edessä Aulis Ojakkalasta, kuuluu Vihdin veteraaneihin.

Lohikeittoa söivät mutta silti vielä porukka odottelee Reijon paistamia lettuja. Mansikkahilloa oli riittävästi lettujen päälle laittaa.
Ainakin palautteesta päätellen porukka oli jälleen tyytyväisiä päivän antiin. Tärkeintä ei ole voittaa vaan tavata vuosien varrelta tutuiksi tulleita kavereita. Miehet tietysti taas sammuttivat vanhoja tulipaloja. Ihmettelen vain milloinka ne palot oikein sammuvat lopullisesti? Ei haittaa, pääasia on jotta kaikilla oli mukavaa.

Vanjärvellä

Maanantaina 1.8. olimme lähdössä Anna-Liisan luokse syntymäpäivä kahville.

Ja kun Seijan Punto ei käynnistynyt siellä Jorvin parkkipaikalla, niin odottelimme häntä jonkun aikaa. Toiset kulkeutuivat Joukon mukana, Sirkka, Aune ja Keijo. Meilläkin kesti lähtö aika kauan kun kukkakaupassa edellinen asiakas ei tiennyt oikein mitä kukkia ja mitä vihreätä mukaan.

Kuvassa vieraat jotka tulivat lopulta perille;

Vasemmalta; Aune Evelä, Sirkka Järvensivu, Reijo Jalava Sankaritar itse, kuulemma täytti taas 25 vuotta. Anna-Liisa. Seija Jalava, Kerttu Pitkänen ja Jouko Mäkinen.

Kuten aina niin kuvaaja ei pääse yhteiskuvaan, kameran takana Keijo Majuri.

Onneksi tervehdyshalauksesta tuli kuva jossa Keijo sitten pääsi Anna-Liisan vierelle. Ja taustalla Jouko katselee ”kateellisena”. 

Oikealla;

Kerkesi Joukokin sitten Anna-Liisaa lämpimästi onnittelemaan.

Jossakin vaiheessa kesken hauskan jutun sankaritar katosi. Eipä hätää, kyllä äänestä kuului jotta kahvipöytä on valmiina odottamaan  ”vieraita” sisälle.

Kyllä huomasi jotta syntyperä on sieltä Karjalasta. Pöydän antimia oli oikeastaan enemmän kuin tarpeeksi. Oli Karjalanpiirakkaa ja kinkkupiirasta sekä kuivakakkupaloja ja mielestäni huippuna oikein maukas kermakakku. Ai, meinasi unohtua jotta olihan piirakoiden päälle vanhan tavan mukaan munavoita.

Tästä munavoista sitten kehkeytyi leikkimielistä aikuisten keskustelua. Se on sitten taas aivan eri kirjoitusten aihe. Nyt olimme syntymäpäivää viettämässä.

kahvipöydän antimien ääressä.

                           Aune,                   Reijo,              Jouko

Kahvia ja syötävää kun oli saatu mahan ”täydeltä”  olihan meidän joukossa teen juojiakin mutta kaikki kuitenkin olimme tyytyväisiä.

Juttua jatkettin lainausmerkeissä paremmilla tuoleilla, olohuoneen puolella. Kyllähän sitä juttua riitti kun paikkakunnalla oli aikoinaan jopa koulua käyneitä mukana. Ja kyllä Jouko osasi ottaa tilanteen haltuunsa tututulla tavallaan.

Siisti tilaisuus, joten kirjoittajankin muisti säilyi toteamaan naiset jotka olivat hieman paremmilla tuoleilla.

Kerttu seuraa tarkkana

Sirkka, Aune ja Seija kuuntelevat mielenkiintoista juttua.

112 päivä vuonna 2009

Vuonna 2009 koulutusta suurelle yleisölle.

Rasvapadan sammutuskoulutus kuului veteraanikerholle hoidettavaksi.

Tässä Jouko on näyttänyt peitteen toiminnan.

Padasta loppui happi joten liekit sammuivat mutta kun ”rasvana” käytetään polttoöljyä niin se hieman käryää.

Tämä on hieman värikkäänpi tilaisuus kuin tänä vuonna pidety.

112 päivä

Perjantaina Nummelassa vietettiin 112 päivää joka on jo muodostunut perinteiseksi. Nummelan torilla tänä vuonna vietetty päivä ei kylmän sään takia ehkä tuonut väkeä mainittavasti. Paikalla esittelyssä oli VPK:n yksiköt sekä sairaankuljetus ja poliisi. Sammutuspeitteen harjoitusta tällä kertaa pitivät/kouluttivat VPK:n nuoremmat jäsenet. Kuva on kyllä aiemmalta kerralta ja veteraanin harjoittama.
Mielenkiintoista oli seurata kuinka polisien auto kiinnosti nuorisoa. He jopa tekivät ennätystä, kuinka monta heitä mahtuu sinne auton takaosassa olevaan "kuljetuskoppiin". Veteraanit ja naisosasto krillasivat makkaraa jota sitten rahalla sai syödäksee. Hyvin teki kauppansa siinä pakkassäässä. Pakkasta oli -11 c. Aikani siellä oltuani rupesivat varpaat palelemaan ja kun ei minulla ollut mitään tehtävää määrätty niin poistuin kotiin. Palokuntalaiset jäivät esittelemään kalustoaan.