On ollut aika kun en ole tänne kirjoitellut mitään uutta teille lukijat.
Nyt on sellainen tunne jotta jonnekin on saatava purkaa pahaa oloaan, joka johtuu siitä kun kaveri on huonossa "hapessa".
Hänen pojan kanssa keskustelin; kuinka tämä minun kaveri voi nyt kun oli Helsingissä tarkastuksella. Eipä siellä oikein hyvää kommentia annettu. Ikävä tunnustaa mutta tänne voin asiaani kirjoitella itkemättä. Sen verran hyvä on tuo lenkkikaveri ollut.
Katsotaan kuinka kauan tässä vielä kaveria käydään katsomassa tuolla vuodeosastolla. Kaikesta huolimatta toivotaan pikaista paranemista.
Tiedän kuinka hankalaa on olla petipotilaana kuukausia. On meinaan kokemusta sellaisesta kun ei mitään toivoa ole paranemisesta. Kuitenkin luonto on tehokkain hoitaja vaikka sillä ei olekaan mitään varsinaista lääkettä antaa.
Olen konkreettinen esimerkki siitä, nyt jo 43 vuotta sen jälkeen täällä pällistellään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti