Ikävä 2.

Nyt sitten on ikävä suurentunut.
Kaikille meille on oma aika täällä maan päällä.
Lenkkikaverille se tuli täyteen tänä aamuna, (28.9).
Luoja ottaa omansa ja joskus se on parempi asia kuin jotta joutuu makaamaan sairaalassa viikkoja. Kun kuitenkin on tilanne sellainen jotta vain odotellaan Jumalan tahtoa ottaa lapsensa sinne taivaaseen.
Mutta kyllä tässä on silti sulattelemista.

Helsingin Veteraanit Ruotsin risteilyllä

Veteraanit jälleen Tukholmassa;
24 Veteraania  lähti Katajanokalta  Viking Line m/s Gabriellalla kohti tukkikylään. 

 Laivaan kun astuttiin , soittajat ottivat vastaan mukavalla musiikilla

Heti lähdön jälkeen tietysti ruokailemaan.

 Yhden pöydän ruokailijoita, arvatkaapa kuka on lähinnä kuvaajaa?

 2. pöydässä edelleen veteraaneja

 Vasemmalla Tolamaa Matti ja oikealla Heinosen Kimmo joka on aina meillä bussikuskina.

 Yleiskuva ja taas sama henkilö edessä.

Kaksi ystävätärtä kiihkeässä keskustelussa ennen ruuan noutoa.

Ikävä

On hieman ikävää. 
On ollut aika kun en ole tänne kirjoitellut mitään uutta teille lukijat.
Nyt on sellainen tunne jotta jonnekin on saatava purkaa pahaa oloaan, joka johtuu siitä kun kaveri on huonossa "hapessa".
Hänen pojan kanssa keskustelin; kuinka tämä minun kaveri voi nyt kun oli Helsingissä tarkastuksella. Eipä siellä oikein hyvää kommentia annettu.  Ikävä tunnustaa mutta tänne voin asiaani kirjoitella itkemättä. Sen verran hyvä on tuo lenkkikaveri ollut.
Katsotaan kuinka kauan tässä vielä kaveria käydään katsomassa tuolla vuodeosastolla. Kaikesta huolimatta toivotaan pikaista paranemista.

Tiedän kuinka hankalaa on olla petipotilaana kuukausia. On meinaan kokemusta sellaisesta kun ei mitään toivoa ole paranemisesta. Kuitenkin luonto on tehokkain hoitaja vaikka sillä ei olekaan mitään varsinaista lääkettä antaa.
Olen konkreettinen esimerkki siitä, nyt jo 43 vuotta sen jälkeen täällä pällistellään.