Kävijöitä

perjantai 31. tammikuuta 2014

Lainattua

Ei saa katsella taaksepäin menneeseen, vaan tulevaan ja jatkaa eteenpäin, edessä olevaan ja tulevaan luottaen sekä parasta toivoen.

Tulipalo

Rautjärven Simpeleellä, Etelä-Karjalassa on ollut huomattavan suuri omakotitalon tulipalo.
Kuva on kaapattu iltalehdestä ja sen on ottanut lukuja.

Yläkerrassa oli asuntoja ja alakerrassa liikehuoneisto jossa toimi kirpputori. Muistuu tätä katsoessa jotta ei nuo tulipalot ole muuttuneet 20 vuoden aikan jotka olen ollut eläkkeellä. Meinaan jotta kun on laajamittainen palo niin se on myös silloin näyttävä ja vaikeasti saada sammumaan. Kun pakkanen tekee omat hankaluutensa sekä se veden saanti ajoissa. Määrätyssä pisteessä paloa, ei ole muuta mahdollisuutta kuin suojella ympäristöä.

On tuossakin mestarilla ollut miettimistä, varsinkin kun sammutushenkilöitä on aivan liian vähän. Yleensä lehdistössä kirjoitellaan kuinka monta yksikköä on paikalla mutta ei koskaan kuinka monta palomiestä niissä yksiköissä kulloinkin on.
Tämä varmaan on sitten niitä muistikuvia.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Viikko 4 takana

Taas on yksi viikko kulunut ja uusi alkamassa. Kun tämä viikko saadaan päätökseen niin on yksi kahdestoista osa vuodesta mennyt menojaan. Kyllä aika rientää.
Tiistaina oli VPK:n veteraanien tapaaminen illalla. Harvinaisen paljon oli jäseniä vuoden ensimmäisellä kerralla läsnä. Varmaan johtui siitä kun lehdessä oli useamman kerran ilmoitus tapaamisesta vai siitä kun tekstiviestiä on laitettu heille. 

Sitten loppuviikosta alkoi tuo kahvirumpa käymään. Perjantaina oli sellainen pariskunta joka on tunnettu 60 luvulta saakka. Olli aikoinaan järjesti sähköfirmaan minulle keikkaa. Ja häneltä opin myös jotta sähköisku voi jopa saada pahaa aikaiseksi jos osuu ihmiseen.
Lauantai oli vuorossa sukulaiset. Ritvan siskonpoika perheinee. Rikua ei oltu nähty sitten Irmelin hautajaisten jälkeen. Siitä on kulunut jo 15 vuotta. Taru oli kertun kanssa myös mukana jututtamassa Rikua. On noissa pienissä lapsissa enerkiaa, 5 v poika ja 2 v tyttö. Heille oli järjestetty meille leluja jotta aika kuluisi. Lelut oli hankittava kun ei enään omasta takaa sellaisia ole.
Nyt on sitten rauha maassa ensi lauantaihin saakka.
Mukavaa kun on ihmisiä ympärillä joita voi sanoa ystävikseen.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Kahvilla

Moron taas !
Pitkästä aikaan käytiin "kymppikahvilla". Tekstarilla kutsuin Joukon ja Reijon tuonne torin reunalla olevaan Muffi-kahvioon. Aikaa siellä kului hieman yli tunnin, kaiken mailman asioita selvitellessä. Sieltä sitten lähdin kokeilemaan kuis kestän pakkasta lenkillä. Hyvin se meni kun välillä kävin sisällä S-Marketissa ja City-marketissa katsomassa uutta puhelinkojetta. Mika sanoi eilen mulle jotta siksi tämä ei toimi kun se on jo yli kolme vuotta ollut käytössä. Cittarissa ollessani sain soiton Skypeen ja hyvin se sitä kuvaa siirsi sieltä jopa tosi pitkälle.Eihän tämän laatuisissa kaupoissa ole sellaista kun minä haluaisin. Kun en enään välitä maksaa koneesta satoja euroja.
Tulostin sanoi myös eilen sopimuksen irti juuri kun piti tulostaa valokuvia. Sellainen varmaan olisi hankittava.
Kaikkea se "pakkanen" teettää.

maanantai 13. tammikuuta 2014

ABC parlamentti

Taas on uusi viikko alkamassa. Viime viikon torstaina kävin Nesteellä lettukahvilla ja kuis ollakaan, siellä oli samaan aikaan ABC:n parlamentti porukka kahvijuttelulla. Kun ABC:n pitkän pöydän äärellä ei voi parlamenttiä pitää. Johtuen kun siellä oli jonkin lainen tulipalo sähköjohdoissa. Ja koko asema on ollut kiinne nyt jo melkein kaksi viikkoa. Pitäisi hevosmiesten tietotoimiston mukaan ylihuomenna aueta taas. Kyllä ne jutut siellä Nesteellä olivat samanlaisia. Paranneltiin ensisijaisesti Vihdin asioita mutta kyllä siinä lipsahti välillä jopa kehätien eteläpuolelle.
Kuva on ajalta kun huoltoaseman kilvessä vielä komeili 
SHELL nimi.

On tämä nykytekniikka aikamoista kun jopa tekstiviestit kännykällä kulkevat aivan "silmän" räpäyksessa Suomesta Kanadaan ja tietysti sieltä takaisin. Vaikka kyllähän tuolla Skypellä saa puhetta ja jopa kuvaa aivan hetkellisesti.

lauantai 4. tammikuuta 2014

2014

Nyt on vuosi vaihtunut ja talvesta ei tietoakaan.
Vuoden vaihtumista katselin televisiosta kuinka Helsingissä Senaatin torilla oli väkeä paljon enemmän kuin vuonna 1962 kun "me" olimme siellä. Silloin alkoi se yhteinen virallinen oleminen. Olihan ohjelmakin nykyaikaisempaa. Silloin vain Helsingin Palokunnan soittokunta soitti ja yleisö lauloi Maamme-laulun. Kyllä siellä silloinkin joku pappi piti pienimuotoisen jumalanpalveluksen.

Pysähdy hetkeksi miettimään mennyttä vuotta. Sinetöi muistot lämpimänä sydämeesi ja suuntaa avoimin mielin kohti uutta vuotta. Onnea, rakkautta, menestystä ja Jumalan siunausta vuodelle 2014.

Nyt sitten odotellaan sunnuntain syntäreitä ja sitten Loppiaista. 
Sunnuntaina on tarjolla kermakakkua sekä katsotaan keitä tulee kyläilemään ja muistamaan.



Vaikka olet hieman ruma, olet kuitenkin tosi soma. En anna sulle sukkia, vaan kivoja kukkia.

Tämän laatuista tälläkertaa oli koneella jota näppäilin näin yön pimeenä tuntina.