Taas on yksi viikko kulunut ja uusi alkamassa. Kun tämä viikko saadaan päätökseen niin on yksi kahdestoista osa vuodesta mennyt menojaan. Kyllä aika rientää.
Tiistaina oli VPK:n veteraanien tapaaminen illalla. Harvinaisen paljon oli jäseniä vuoden ensimmäisellä kerralla läsnä. Varmaan johtui siitä kun lehdessä oli useamman kerran ilmoitus tapaamisesta vai siitä kun tekstiviestiä on laitettu heille.
Sitten loppuviikosta alkoi tuo kahvirumpa käymään. Perjantaina oli sellainen pariskunta joka on tunnettu 60 luvulta saakka. Olli aikoinaan järjesti sähköfirmaan minulle keikkaa. Ja häneltä opin myös jotta sähköisku voi jopa saada pahaa aikaiseksi jos osuu ihmiseen.
Lauantai oli vuorossa sukulaiset. Ritvan siskonpoika perheinee. Rikua ei oltu nähty sitten Irmelin hautajaisten jälkeen. Siitä on kulunut jo 15 vuotta. Taru oli kertun kanssa myös mukana jututtamassa Rikua. On noissa pienissä lapsissa enerkiaa, 5 v poika ja 2 v tyttö. Heille oli järjestetty meille leluja jotta aika kuluisi. Lelut oli hankittava kun ei enään omasta takaa sellaisia ole.
Nyt on sitten rauha maassa ensi lauantaihin saakka.
Mukavaa kun on ihmisiä ympärillä joita voi sanoa ystävikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti